Voitelurasvat ovat puolinestemäisiä tai kiinteitä voiteluaineita, jotka on valmistettu lisäämällä sopiva sakeutusaine nestemäiseen perusöljyyn. Tiettyjä voitelurasvan ominaisuuksia voidaan parantaa erityisesti lisäämällä lisäaineita ja kiinteitä voiteluaineita. Voitelurasvan suorituskykyparametreihin vaikuttavat kaikkien sen sisältämien yksittäisten komponenttien, kuten perusöljyn, sakeutusaineiden, lisäaineiden ja kiinteiden voiteluaineiden, ominaisuudet. Eri perusöljyjen lukuisat yhdistelmät eri viskositeettikerroksissa eri sakeuttamisainetyyppien ja eri lisäaineiden kanssa mahdollistavat samanaikaisesti suuren määrän erilaisia voitelurasvoja.

Voitelurasvan pääkomponenttina voidaan pitää sen sisältämää perusöljyä, jonka osuus lopputuotteesta on tyypillisesti 70–95 prosenttia.
Voitelurasvan voiteluominaisuudet perustuvat sekä paksuntimeen että perusöljyyn, mutta lopullisen voitelukyvyn ratkaisee ennen kaikkea perusöljyn viskositeetti.

Voiteluöljyihin verrattuna voitelurasvoille on ominaista parempi tarttuvuus ja alhaisempi juoksevuus.

Lisäaineita lisäämällä voitelurasvojen käyttöominaisuudet voidaan optimoida erityisesti tarttuvuuden, vanhenemisvakauden, korroosiosuojauksen, kulumissuojauksen ja kantokyvyn suhteen.

Voitelurasvoissa käytetään usein seuraavan tyyppisiä lisäaineita:

• Hapettumisen estäjät (Parantavat ikääntymisen vakautta)
• Korroosionestoaineet
• Lisäaineet tarttuvuuden parantamiseksi
• AW-lisäaineet (Kulumisenestoaine)
• EP-lisäaineet (Korkeapainelisäaineet)

Erityisesti keskusvoitelujärjestelmissä on otettava huomioon talvella rasvan pumpattavuus ja sen voitelukohteeseen saattaminen. Pumpattavuuteen vaikuttavat keskeisesti sekä rasvan kovuus että käytetyn perusöljyn tyyppi ja paksuus. Rasvan kovuutta mitataan standardoidulla NLGI-asteikoilla.

Yleisimmät kovuusluokat ovat:

• NLGI 00 = puolijuokseva
• NLGI 0 = erittäin pehmeä
• NLGI 1 = pehmeä
• NLGI 2 = normaali

Järjestelmät ovat keskenään erilaisia ja linjastojen pituudet vaihtelevat. Yleensä talviaikaan on syytä käyttää pehmeäpää rasvaa kuin kesällä. Talvikäyttöön sopivan rasvan käyttöön kannattaa siirtyä hyvissä ajoin ennen pakkasia, sillä rasvan vaihtuminen koko putkiston matkalla voi kestää useita päiviä. Käyttötuntien lisäksi rasvan vaihtumisnopeus riippuu voiteluaineen annostelumäärästä sekä voiteluputkiston pituudesta ja halkaisijasta.