Tyypillisiä liuottimien käyttötarkoituksia ovat maalien ja liimojen tuotanto, puhdistus-, rasvanpoisto- ja uuttamisprosessit sekä kumiteollisuus. Liuottimet luokitellaan tislausalueen ja aromaattipitoisuuden mukaan.

Liuottimissa on useita eri ominaisuuksia, jotka vaikuttavat tuotteen käytettävyyteen ja käyttötarkoitukseen. Turvallisuuden kannalta kolme tärkeintä ominaisuutta on kuitenkin itsesyttymislämpötila, leimahduspiste ja höyrynpaine. Nämä ominaisuudet liittyvät liuottimien palamisominaisuuksiin ja paloherkkyyteen ja ovat tärkeä yhdistää käyttöympäristön ja -tarkoituksen kanssa.

Liuottimien väri ilmoitetaan Saybolt-asteikolla. Kirkkailla ja värittömillä tuotteilla arvo on +30, kellertävillä ja rusehtavilla tuotteilla arvo on alhaisempi.
Kirkkaat, aromaattivapaat liuottimet voivat näyttää hieman vihertäviltä rikin ja aromaattien poistosta johtuen.

Tislauspisteet kertovat tuotteen kiehuma-alueesta.

Tuotteista on poistettu rikki lähes kokonaan, joten rikkipitoisuus on alhainen. Rikkiyhdisteet voivat saada aikaan tuotteen epämiellyttävän ja haitallisen hajun. Ne voivat myös aiheuttaa korroosiota.

Aromaatit lisäävät liuotuskykyä ja parantavat mm. liuottimen rasvanirrotuskykyä. Kaikissa tuotteissa on alhainen bentseenipitoisuus.

Aniliinipisteen arvo kuvaa liuotuskykyä. Matala arvo kuvaa voimakkaampaa liuotuskykyä ja korkea arvo lievempää liuotuskykyä. Aniliinipiste on alin lämpötila, jossa aniliinin ja liuotinnäytteen 1:1 seos on kirkas liuos.

Kuparikorroosiomenetelmä kertoo, onko tuotteessa rikkiyhdisteitä, jotka aiheuttavat korroosiota. Mitä pienempi arvo on, sitä vähemmän korroosiota tapahtuu.

Höyrynpaine kertoo, kuinka herkästi neste höyrystyy. EU:n direktiivin 1999/13/EC mukaan orgaaninen yhdiste, jonka höyrynpaine on 0,01 kPa tai enemmän +20 °C lämpötilassa, on haihtuva orgaaninen yhdiste (VOC).