ADDINOL Longlife Grease HP 2

ADDINOL Longlife Grease HP 2

ADDINOL Longlife Grease HP 2 on mineraaliöljypohjainen NLGI 2 luokan litium-kalsium-saippuarasva voimakkaasti kuormitettujen rulla- ja liukulaakereiden pitkäkestoiseen voiteluun.

Pakkauksen tuotenumero ja pakkauskoko:

  • 71720379SI | 400g | Kartonki 24 x 400g
  • 71720392SI | 18Kg
  • 71720364SI | 50Kg
  • 71720317SI | 180kg | Tilaustuote | Kysy tarjous

6,00 540,00 

6,00 540,00 

Addinol

ADDINOL Longlife Grease HP 2

ADDINOL Longlife Grease HP 2 on vierintälaakereiden, liukulaakereiden ja liukupintojen pitkäkestoiseen voiteluun kehitetty mineraaliöljypohjainen, EP-lisäaineistettu, litium-kalsium-saippuarasva, joka on valmistettu korkealaatuisesta mineraaliöljystä, sekä erityisistä inhibiittoreista, jotka lisäävät mekaanista kantavuutta.

ADDINOL Longlife Grease HP 2 sopii erinomaisesti käytettäväksi raskaasti kuormitettujen, hitaasti tai keskisuurella pyörimisnopeudella toimivien rulla- ja liukulaakereiden pitkäkestoiseen voiteluun keski- ja korkeissa lämpötiloissa. Sopii erinomaisesti käytettäväksi myös kohteissa, jotka altistuu suurille vesimäärille.

  • Voiteluaineen erittäin pitkä käyttöikä
  • Erinomainen pitkäkestoiseen voiteluun
  • Vedenkestävä
  • Vähentää kitkaa ja kulumista
  • Suojaa tehokkaasi korroosiolta
  • Liukuparien pitkä käyttöikä
  • Lisää mekaanista kuormituskykyä
  • Pidentää koneen osien käyttöikää
  • Yhteensopiva ei-rautametallien ja yleisten tiivistemateriaalien kanssa
  • Voiteluvaikutus on kestävä myös suurilla vesimäärillä
  • EP-lisäaineet lisäävät rasvojen paineenkestoa, mikä lisää voitelukalvon kestävyyttä

Voitelurasvat ovat puolinestemäisiä tai kiinteitä voiteluaineita, jotka on valmistettu lisäämällä sopiva sakeutusaine nestemäiseen perusöljyyn. Tiettyjä voitelurasvan ominaisuuksia voidaan parantaa erityisesti lisäämällä lisäaineita ja kiinteitä voiteluaineita. Voitelurasvan suorituskykyparametreihin vaikuttavat kaikkien sen sisältämien yksittäisten komponenttien, kuten perusöljyn, sakeutusaineiden, lisäaineiden ja kiinteiden voiteluaineiden, ominaisuudet. Eri perusöljyjen lukuisat yhdistelmät eri viskositeettikerroksissa eri sakeuttamisainetyyppien ja eri lisäaineiden kanssa mahdollistavat samanaikaisesti suuren määrän erilaisia voitelurasvoja.

Voitelurasvan pääkomponenttina voidaan pitää sen sisältämää perusöljyä, jonka osuus lopputuotteesta on tyypillisesti 70–95 prosenttia.
Voitelurasvan voiteluominaisuudet perustuvat sekä paksuntimeen että perusöljyyn, mutta lopullisen voitelukyvyn ratkaisee ennen kaikkea perusöljyn viskositeetti.

Voiteluöljyihin verrattuna voitelurasvoille on ominaista parempi tarttuvuus ja alhaisempi juoksevuus.

Lisäaineita lisäämällä voitelurasvojen käyttöominaisuudet voidaan optimoida erityisesti tarttuvuuden, vanhenemisvakauden, korroosiosuojauksen, kulumissuojauksen ja kantokyvyn suhteen.

Voitelurasvoissa käytetään usein seuraavan tyyppisiä lisäaineita:

  • Hapettumisen estäjät (Parantavat ikääntymisen vakautta)
  • Korroosionestoaineet
  • Lisäaineet tarttuvuuden parantamiseksi
  • AW-lisäaineet (Kulumisenestoaine)
  • EP-lisäaineet (Korkeapainelisäaineet)

Erityisesti keskusvoitelujärjestelmissä on otettava huomioon talvella rasvan pumpattavuus ja sen voitelukohteeseen saattaminen. Pumpattavuuteen vaikuttavat keskeisesti sekä rasvan kovuus että käytetyn perusöljyn tyyppi ja paksuus. Rasvan kovuutta mitataan standardoidulla NLGI-asteikoilla.

Yleisimmät kovuusluokat ovat:

  • NLGI 00 = puolijuokseva
  • NLGI 0 = erittäin pehmeä
  • NLGI 1 = pehmeä
  • NLGI 2 = normaali

Järjestelmät ovat keskenään erilaisia ja linjastojen pituudet vaihtelevat. Yleensä talviaikaan on syytä käyttää pehmeäpää rasvaa kuin kesällä. Talvikäyttöön sopivan rasvan käyttöön kannattaa siirtyä hyvissä ajoin ennen pakkasia, sillä rasvan vaihtuminen koko putkiston matkalla voi kestää useita päiviä. Käyttötuntien lisäksi rasvan vaihtumisnopeus riippuu voiteluaineen annostelumäärästä sekä voiteluputkiston pituudesta ja halkaisijasta.

Voitelurasvan sakeuttaja erottaa sen nestemäisistä voiteluaineista. Sakeuttajat koostuvat molekyyleistä, polymeereistä tai hiukkasista, jotka ovat osittain liukoisia voitelunesteessä. Ne järjestäytyvät luodakseen puolijäykän rakenteen rasvaan. Eri kemialliset yhdisteet voivat toimia sakeuttajina rasvalle.

Yleisimmät sakeuttajat ovat yksinkertaisia saippuoita. Yksinkertainen saippua muodostuu orgaanisen hapon (erityisesti rasvahapon tai pitkäketjuisen rasvahapon) ja alkalimetallin reaktiossa, mikä johtaa orgaanisen suolan syntyyn. Tätä prosessia kutsutaan saippuoitumiseksi. Yksinkertaiset saippuat johdetaan tyypillisesti litium- ja kalsiumsuoloista, kun taas natrium-, alumiini- ja bariumsuolat ovat harvinaisempia. Esimerkkejä yksinkertaisista saippuasakeuttajista ovat litium 12-hydroksystearaatti ja kalsiumstearaatti. (Litiumsaippua ja Kalsiumsaippua)

Kompleksi-saippuoita käytetään yleisesti rasvan sakeuttajina. Termi ”kompleksi” kuvaa yksinkertaisen saippuan ja kompleksiaineen yhdistelmää. Esimerkiksi litiumkompleksisakeuttaja sisältää tyypillisesti litium 12-hydroksystearaattia (yksinkertainen saippua) yhdessä suolan kanssa, joka on peräisin lyhyemmän ketjun difunktionaalisesta karboksyylihapposta, boorihaposta tai aromaattisesta haposta (Kompleksi aine). Nämä kompleksisakeuttajat perustuvat yleensä litium-, kalsium- tai alumiiniyhdisteisiin. Joissakin tapauksissa erilaisia sakeuttajia sekoitetaan rasvaan, jota voidaan kutsua hybridisakeuttajaksi tai tietyissä tapauksissa kompleksisakeuttajaksi.

Voitelurasvaa voidaan myös sakeuttaa käyttämällä ei-saippuamateriaaleja. Joitakin yleisiä ei-saippuapaksuntimia ovat mm. polyurea, organofiilinen savi, pyrogeeninen piidioksidi ja fluoripolymeerit.

Tekniset tiedot:

Monitoimirasva
Litium-kalsium

NLGI 2
KP2N-20

EP-Lisäaineistettu

Väri: Vaaleanruskea
Perusöljyn viskositeetti @40°C: 400 cSt
Käyttölämpötila-alue: -25°C – 140°C

Mahdolliset käyttöalueet:

  • Vierintälaakerit
  • Liukulaakerit
  • Liukupinnat
  • Rullalaakerit